Huumori, se on palvelukotien suola

01.12.2017
hoitaja nauraa palvelukodin asukkaan kanssa

Multa kysyttiin, miten jaksan tulla töihin viikonloppuisinkin. Miten jaksan aina hymyillä ja olla iloinen töissä. Tähän mulla oli selkeä vastaus, meidän työilmapiiri, meidän työkaverit.

Olen ollut salvalla töissä lähihoitajana vuodesta 2012 alkaen, pääsääntöisesti muistisairaiden kanssa. Olen siis työni aloittanut, kun olin vasta 19 vuotias. Olen kasvanut niin henkisesti kuin fyysisesti (kiitos salvan hyvän ruuan!). Työ on opettanut paljon ja kovettanut nahkaa. Mutta se miksi jaksan tulla töihin jopa viikonloppuisinkin, on työkaverit. Meidän työyhteisö on toinen  toisiaan tsemppaava, jos joskus  vähän ahdistaa tai joku asia ärsyttää, voimme toisillemme siitä avautua. Mutta Huumori isolla H:lla, sillä selviämme päivästä toiseen, se on paras keino purkaa stressiä tai ärsytystä. Joskus huumori voi olla hyvinkin mustaa, joskus taas aivan yli hilseen lentävää sanailua. Mutta huumori ei jää vain työkavereiden väliseksi, myös asukkaat, palvelukodeissa ovat aivan mahtavaa väkeä. Joskus joku myrtsimpikin asukas voi yllättää ja naurahtaa, kun yrität toisen päivää piristää lennokkailla sanoilla tai vaikka hyvin epävireisellä laululla.

Joskus täytyy myös vakavoitua, ottaa rauhallisesti, istahtaa ja kuunnella asukasta, kuunnella työkaveria. Aina ei ole hauskaa. Joskus voi olla huonokin päivä, niin työntekijöillä kuin asukkailla. Silloin täytyy hengähtää, laskea vaikka kymmeneen ja aloittaa alusta.

Yksi toinenki hyvin tärkeä asia, mikä saa jaksamaan töissä on, kun saat surullisen asukkaan piristymään, ahdistuneen ja pelokkaan asukkaan hymyilemään tai agressiivisen asukkaan rauhoittumaan. Mutta suurin kaikista on, aito kiitos niin asukkailta, kuin omaisilta.

Tämä kaikki saa jaksamaan päivästä toiseen. Suuri kiitos työkavereille kaikille! Hymyilkää, se on tauti mikä saa tarttua!

Emmi Parjanen lähihoitaja