Hyvää elämää

15.11.2019
Hoitaja auttaa ruokalapun ikäihmiselle

Elämä on syntymä, kuolema ja vaihe siinä välissä. Koko sen vaiheen ajan opetellaan ihmisenä olemista. Yritetään ymmärtää, mitä tapahtuu ja miksi, mihin täällä pyritään. Lisääntyykö ymmärrys elämästä, kun kovin yritetään? Sepä on kiperä kysymys, jota voi pohtia niin omakohtaisesti kuin laajemminkin. Oman ymmärrykseni tilaa en oikein osaa arvioida. Pitää pohtia ensin yleisemmin. 

Yleensä ottaen ihminen pyrkii hyvään elämään, eikö niin? Millaista on hyvä elämä? Sen määrittämiseen on haettava apua oppineilta filosofeilta. Heiltä löytyy lähtökohtaa: hyvää elämää elääkseen ihmiset tarvitsevat joitakin perusasioita. 

Turvallisuus on tärkeää, kyky luottaa omaan elämäänsä. Kaipaamme sosiaalista arvostusta yksilöinä – riippumatta siitä, miten hyviä me joissakin asioissa olemme. Ihmisille merkittäviä ovat myös elämykset, esimerkiksi pyhyyden ja kauneuden kokemukset. Ne tekevät elämästä kiinnostavaa. Tarvitaan myös oikeutta elää omaehtoisesti ilman jatkuvaa ulkoista kontrollia. 
Ja vielä: ihminen haluaa ymmärtää. Ymmärtää, mitä itsessä tapahtuu ja mitä ympärillä tapahtuu. Eli oppia ihmisenä olemista. 

Hoitajat soittavat pianoa

Olen viime vuosina seurannut kahden omaisen elämänvaiheiden kautta Ilolansalon toimintaa. Voin hyvin perustein sanoa, että Salva ry:n ja Ilolansalon toimintaperiaatteet hakevat asukkailleen samoja asioita kuin filosofit tuossa edellä: turvallisuutta, sosiaalista arvostusta, elämyksiä. Osana turvallisuutta tottamaar lämpöä, ravitsemusta ja hoivaa.

Hyvä elämä suhteutuu yksilön ikään ja toimintakykyyn. Ihmisen tarvitsemien perusasioiden painopisteet voivat siirtyä iän myötä. Jos menetetään kyky ymmärtää, mitä itsessä ja ympärillä tapahtuu, tarvitaan vastaavasti enemmän turvallisuutta ja ihmistä arvostavaa hoivaa. 

Olen talossa käydessäni oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan henkilökuntaa. Nostan hattuani korkealle kaikille alan ihmisille, jotka jaksavat päivästä toiseen tehdä työtään ikäihmisten apuna. 
Kyllä, ainakin tältä osin oma ymmärrykseni elämästä on parantunut! 

Kauko Mäntylä