Olen nyt toista vuotta peräkkäin Ilolansalossa kesätöissä. Kesäkoululaisena on mitä mahtavinta olla täällä Ilolansalossa. Täällä on mitä mahtavinta työskennellä ja olla. Työkaverit ovat hyvin avuliaita, hauskoja ja kivoja, ja heidän kanssaan ei tunne oloaan yksinäiseksi tai kiusatuksi. Jos minua mietityttää jokin asia, voin kysyä sitä heiltä ja he vastaavat siihen mielellään. Täällä on myös kiva olla ja työskennellä, koska pidän siitä, kun saa auttaa ihmisiä, ja täällä Ilolansalossa tämä on mahdollista.

Työskentelen tällä hetkellä Ilolansalon Palvelukodin vastaavana sairaanhoitajana. Palvelukodin puolella asuvat ihmiset, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden. Meillä työhön kuuluvat arkiset toimet, kuten asukkaan syöttäminen, suihkussa ja saunassa käyttäminen sekä vessatus. Lisäksi ajamme parran, laitamme hiukset ja huolehdimme muusta perushygieniasta.  Arkiaskareiden ohessa järjestämme viriketoimintaa, kuten ulkoilua ja askartelua sekä erilaisia musiikkitilaisuuksia ja retkiä.

Muistan hyvin, kun vuonna 2003 menin Aatoskotiin ensimmäiseen työvuorooni. Jännitti aivan kamalasti. Minut otettiin kuitenkin todella lämpimästi vastaan. Kuukauden sijaisuus muuttui kuudentoista vuoden työrupeamaksi. Olen saanut melkein koko ajan työskennellä Aatoskodissa, joka on muistisairaiden ryhmäkoti. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Työ on monipuolista, haastavaa ja erittäin palkitsevaa. Olen viihtynyt hyvin. Kuuteentoista vuoteen mahtuu paljon. Iloa ja surua, naurua ja itkua.

Vapaaehtoistyössä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa itseään ja saada suoraa palautetta ihanilta avustettavilta. Salva ry:n Ilolansalon asukkailla on monella toiveita, joita me voimme toteuttaa. Meidän täytyy antaa vain hieman aikaa heille. Täällä on monia innostuneita vapaaehtoisia, jotka käyvät viikoittain ulkoiluttamassa asukkaita, vetävät erilaisia ryhmiä, laulattavat, vetävät jumppaa ym. Jokainen toimii suurella sydämellä ja saa vastalahjaksi hymyn, kädenpuristuksen ja sanan kiitos, kyynel silmäkuopassaan sanottuna.  Se kannustaa tulemaan uudestaan.

Vaalit ja vanhukset tuntuvat kulkevan käsi kädessä. Useana vuonna on noussut vaalien alla esiin epäkohtia vanhuspalveluissa.  Tämän vuoden katastrofit ovat ennätysmäiset. Ikäviä tilanteita on ollut yksityisissä, sekä myös kunnallisissa, jopa meidän Salossammekin. Mitä vielä ehtiikään tulla esiin? Mitä näistä voi ajatella?  Vahingonilolle ei ole aihetta, eikä pelolle.

Ilolansalon aamiais- ja lounaspöytien ääressä käy vilkas keskustelu. Ihmetellään, kun lehdet ja uutiset ovat täynnä isojen hoivalaitosten ikäihmisiin kohdistuvia virheitä ja laiminlyöntejä. Todetaan: ”Kyllä meillä sentään on asiat hyvin.”

Vanhustenhuollon tila keskusteluttaa näinä päivinä kaikkia.  Ikävä julkisuus lyö leiman kaikkiin palveluntuottajiin ja erityisesti yksityisiin.  Yksityisissäkin on eroja; osa on voittoa tavoittelemattomia ja yleishyödyllisiä, kuten Salva ry. Salvan palvelutuotanto kattaa erilaisia asumispalveluita, myös tehostettua palveluasumista palvelukodeissamme. Voittoa ei tavoitella, mutta ei tappiotakaan voi tuottaa. Saatava tulos käytetään meillä lainojen lyhennyksiin ja oman toiminnan kehittämiseen. Osinkoja ei jaeta, vaan maksetaan veroja Suomeen ja Saloon.

Olen saanut Ilolansalon aikanani kiertää pari vanhusalan teknologiatapahtumaa. Tuote-esittelijät tarjoavat usein samaa ratkaisua ongemiin; laitetaan kello käteen, joka kertoo mummon sykkeen hoitajalle ja sijainnin tyttärelle. Näistä laitteista on kokemuksia, sekä hyvässä että pahassa. Toisaalta tieto tuo turvaa, toisaalta se luo kysymyksen, pitääkö meidän tietää toisten sijainti kaiken aikaa?

Salvan toiminnanjohtajana saa olla koko vuoden keskellä ihmisten elämää. On iso asia voida auttaa ihmisiä -muulloinkin kuin jouluna. Salvan työ on usein ihmisten isojen ja pienien ongelmien ratkomista. Keskusteluissa omaisten kanssa tulee esille se, miten neuvottomia ns.

Salvaan perustettiin eettinen työryhmä lokakuun puolivälissä, kokoonnumme noin joka toinen kuukausi. Eettisen työryhmän tavoitteena on käsitellä eettisiä ongelmia moniammatillisella porukalla ja pohtia toimintamalleja näihin kysymyksiin. Eettisen ongelman tunnistaa usein siitä, että ongelmaan ei ole suoralta kädeltä oikeaa tai väärää ratkaisua vaan asiaa voi tarkastella eri näkökulmista. Kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: Voiko muistisairas ostaa useita kertoja päivässä karkkeja kahviosta? Saako asukas valita hoitajan?