Minja tässä, 18-vuotias lukiolainen, joka oli Ravintola Ilolansalossa kesätöissä 2.7. – 27.7. Pitkään jatkuneet helteet ovat pehmentäneet aivojani sen verran, että työjakson aikana tapahtuneiden asioiden palauttaminen mieleen juuri nyt on hankalaa. Muistan kuitenkin tätä tekstiä kirjoittaessani joitain mieleen jääneitä hetkiä.

Kuten sen, kun pääsin leipomaan isossa keittiössä ensimmäistä kertaa ja jouduin ensimmäistä kertaa käyttämään sieltä löytyviä uusia laitteita. Olin suoraan sanottuna aivan hukassa ja hämmentynyt, mutta onneksi mahtavat työkaverini neuvoivat minua hyvin.

Aika tarkkaan kuukauden kuluttua, syyskuun 5. päivä, Salon torilla järjestetään Seniorimessut. Ja jos tarkkoja ollaan, me järjestämme Seniorimessut. Vuosi sitten tulin miettineeksi, onko tämä vähän liian isoa. Jostain syystä se ei enää tunnu siltä.

Alkuperäinen työni täällä Ilolansalossa oli siivooja ja työtehtäviini kuului kotisiivous. Sain kuulla ensimmäisenä työviikkona, että minulla on mahdollisuus toimia bingoisäntänä. Ajatus kuullosti aluksi pelottavalta, koska joutuisin ääneen puhumaan mikrofoniin. Lopulta päädyin tulokseen, että haluan kokeilla uutta.

Ilolansalo ei näytä sammaloituvan kuten ei vierivät kivetkään. Aloitin 15 vuotta sitten palveluavustajana Ilolansalossa, keittiössä, joka oli pieni mutta tehokas. Ruoka ostettiin Salon keskuskeittiöltä ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Asuin silloin vielä Turussa ja vahvasti alkoi näyttämään siltä että olen paluumuuttaja ja työ kuljettaa minut takaisin Saloon. 

Olen töissä lähihoitajana Ilolansalossa palvelukodeissa ja työhöni kuuluu asukkaiden perushoito sekä kaikki muu heihin liittyvä. Lisäksi päivittäin käytän työssäni aikaa että järjestelen ja sisustan palvelukodeissa. Mielestäni on tärkeää, että asukkaat saa asua kodikkaassa ja kauniissa kodissa. Ja omaisille on myös kiva tulla viihtyisään palvelukotiin.

Tuulan päivänä Tuulan työparina … mulla oli erilainen työpäivä. Olin luvannut tulla tet-päivän viettoon Salvan siivoukseen, puhdistuspalveluihin. Työpäivä oli yksi kevään kuumimmista ja työvaatetus sen mukainen, kuten kuvasta näkee.  Työpäivä alkoi Ilolansalossa yleisten tilojen siistimisellä; lattialta pölyt pois ja ilmoitustaulut ajan tasalle. Wc:n kunto tarkastettiin ja pytty pestiin, samoin lavuaari ja erityisesti hana.  Huomasin jo heti kättelyssä, että siivousvälineiden käyttämisessä on omat niksinsä.

Ilolansalossa tet-harjoittelussa oleminen oli mukavaa ja työtehtäviä riitti. Henkilökunta oli ystävällinen ja opasti hyvin. Tein mm. näitä työtehtäviä; laminoin paperilappuja, pyyhin pöytiä ja hyllyjä, siirsin tuoleja ja pöytiä sekä laitoin lautasia paikallaan. Ilolansalossa oli helppo oppia kulkemaan ja muistaa paikat, joten tehtävien teko helpottui. Eniten mielen jäi mukavat ihmiset ja telkkarin asennus. Myös laminoiminen oli hauskaa puuhaa. Telkkarin asennus jäi mieleen koska en ole ennen auttanut telkkarin asennuksessa ja television saaja oli tyytyväinen lopputulokseen.

Olen aina pitänyt musiikista ja nuorempana kävin paljon tansseissa; en niinkään tanssimassa vaan kuuntelemassa musiikkia ja katsomassa orkestereita. Kaipa silloinkin jo haaveilin joskus pääseväni soittamaan. Nyt tuo haave on toteutunut  vaikka siihen aikaa kuluikin. Suuressa osassa on vanhusten luona tapahtuva vapaaehtoistyö. 

Tulin kiinteistöhoitajaksi Ilolansaloon, kun se oli vielä uuden uutukainen Ilolansalo ll:n valmistumisen aikaan. Rakennus tuntui hurjan suurelta, tilaa ja tonttia piisasi. Alakerran käytäväkin näytti loputtoman pitkältä; onhan se korttelin pituinen. Vähitellen nurkat tulivat tutuiksi ja kokonaisuus alkoi hahmottua. Asukkaisiin pääsi tutustumaan jo postiluukun nimenvaihdon yhteydessä. Monet varmaan yllätti (positiivisesti) että talossa onkin nainen talonmiehenä.

Kun Arvo Ylppö täytti sata vuotta, minä olin viisivuotias. Uutisointi Ylpön merkkivuodesta on jäänyt vahvasti mieleeni. Ylppö teki merkittävän uran suomalaisen neuvolajärjestelmän kehittäjänä. Pienelle pojalle tapaus näytti toiselta; kukaan, ei siis kukaan, voi täyttää sataa vuotta. Muistan kuvitelleeni Ylpön olleen varmasti ainoa satavuotias Suomessa, ehkä koko maailmassa. Olivathan omat isovanhempani suunnilleen 70-vuotiaita, ja sen vanhempia ihmisiä ei voi olla. Paitsi Ylppö, jonka nimikin tarkoitti jotain hienoa.