Muistan hyvin, kun vuonna 2003 menin Aatoskotiin ensimmäiseen työvuorooni. Jännitti aivan kamalasti. Minut otettiin kuitenkin todella lämpimästi vastaan. Kuukauden sijaisuus muuttui kuudentoista vuoden työrupeamaksi. Olen saanut melkein koko ajan työskennellä Aatoskodissa, joka on muistisairaiden ryhmäkoti. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Työ on monipuolista, haastavaa ja erittäin palkitsevaa. Olen viihtynyt hyvin. Kuuteentoista vuoteen mahtuu paljon. Iloa ja surua, naurua ja itkua.

Talossa on omahoitajajärjestelmä. Kun asukas tulee meille, hänelle nimetään henkilökohtainen hoitaja. Omaiset voivat olla suoraan yhteydessä yhteen hoitajaan ja hän huolehtii, että heidän perheenjäsenensä asiat hoidetaan. Olen ollut monen vanhuksen omahoitaja. Siinä tulee hyvin tutuksi vanhus ja hänen omaisensa.

Muistan eräänkin kerran, kun omainen ehdotti, että lähdettäisiin vähän sukuloimaan vanhuksen kanssa. He halusivat hoitajan mukaan. Pomo antoi luvan ja eikun mummo autoon ja menoksi. Matka Helsingin seudulle alkoi. Reissu sujui mukavasti ja pääsimme valmiiseen ruokapöytään. Kahvit juotiin puutarhassa. Mummo istui keinussa käsi kädessä veljensä kanssa. Juttelivat ja nauroivat. Matka oli ikimuistoinen ja saan omaisilta vieläkin joka joulu paketin, vaikka mummon kuolemasta on monta vuotta.

Monta muutakin retkeä on tehty. Käyty päivätansseissa Esakalliolla. Siinä hoitajankin posket punoittivat, kun mummo alkoi kovaäänisesti arvostella tanssikansan vaatetusta. Huumorilla siitäkin selvittiin.

Saattohoito ja kuolema kuuluvat osaksi hoitajan työtä. Olen ollut saattamassa monta mummoa ja pappaa rajan toiselle puolelle. Liikuttavinta oli mummo, joka otti minua kädestä kiinni, sanoi kiitos ja nukkui pois.

Tätä työtä ei jaksaisi, ellei työyhteisö voisi hyvin. Talo pitää huolta työntekijöistään. Koulutusta on paljon, TyHy-toimintaa, sekä erilaisia retkiä ja tapahtumia. Jokavuotinen työnjuhla, jossa palkitaan henkilökuntaa, ikimuistoisista pikkujouluista puhumattakaan.

Talo on myös ajan hermolla ja kehittyy koko ajan. Tietotekniikka on tullut hoitajan arkeen. Näin vanhana työntekijänä se on ollut välillä haastavaa. Hauskaakin on ollut sitä opetellessa ja aina on saanut apua työkavereilta.

Työkaverit Ilolansalossa ovatkin aivan huippuluokkaa. Myös talon johdon kynnys on matalla. Aina voi mennä juttelemaan asiasta kun asiasta. Ja he auttavat.

Kohta minulle koittaa eläkepäivät. Haikein mielin jätän vanhukset ja ihanat työkaverini, joista monista on tullut hyviä ystäviä. Jään myös kaipaamaan Ilolansalon hyvää ruokaa, jota Elina tiimeineen valmistaa. Aika on antaa tilaa nuoremmille ja lähteä kohti uusia seikkailuja.

Terveisin, Ritva