Miten minusta tuli hoiva-avustaja

Kiinnostaako hoiva-avustajan työ? Tähän kysymykseen uskalsin vastata kyllä. Hoitoalaa olin miettinyt jo aikaisemminkin, mutta epävarmuus olisiko minusta siihen, oli ollut esteenä alalle hakeutumisessa. Kuulin, että saattaisi olla mahdollisuus kokeilla hoiva-avustajan työtä Ilolansalossa; Hoiva-akatemiassa. Salva Ry, Stara Consulting ja TE-palvelut aloittivat tällaisen yhteisprojektin helmikuussa 2020. Tämä koulutusjakso kestäisi neljä kuukautta ja sen päätteeksi olisi mahdollisuus työllistyä Ilolansaloon ja jopa opiskella kokonaan uusi ammatti oppisopimuksella. Nyt tai ei koskaan, oli ajatukseni.
Epävarmuuteni alalle sopivuudesta karisi jo ensimmäisten viikkojen aikana. Kyky erilaisten ihmisten kohtaamiseen ja empaattisuus osoittautuivat suuriksi vahvuuksiksi, piirteiksi joita en ollut osannut tarpeeksi arvostaa itsessäni ennen tätä työtä. Se mitä olin ehkä eniten pelännyt, osoittautuikin täysin turhaksi peloksi. Minun olikin helppo kohdata apua ja hoivaa tarvitseva ihminen. Alusta asti koin tekeväni merkityksellistä ja palkitsevaa työtä. Kaiken muun voisin hoitotyöstä oppia, mutta oikeanlainen asenne joko on tai ei ole.
Pääasiassa oppiminen tapahtui hoivatyötä tehdessä, mutta ajoittain myös erilaisissa koulutuksissa sekä talon sisällä että ulkopuolella. Kouluttajina toimivat yleensä Ilolansalon oma henkilökunta, löytyyhän talosta monipuolista osaamista. Koulutuksissa tutustuttiin muun muassa talon tapoihin ja ergonomisiin työskentelymenetelmiin, sekä pohdittiin ihmisten kohtaamista ja esimerkiksi muistisairautta. Myös omia toimintatapoja ja vahvuuksia analysoitiin, sekä mietittiin minkälainen persoona menestyisi hoitotyössä.
Mielenkiintoista koulutusta oli monipuolisesti, mutta tärkein oppi tuli hoitajilta työskentelyn lomassa. Työtä sainkin tehdä omien taitojeni ja kehittymiseni mukaan. Koulutuksen puolessavälissä siirtyessäni palvelukodista kotihoidon tiimiin, aloin saada selkeästi enemmän vastuuta ja uusia työtehtäviä. Aika pian minusta tuntuikin, että olin yksi työntekijä muiden joukossa.
Ilolansalon työntekijät ottivat minut alusta asti hyvin vastaan ja jakoivat mielellään omaa osaamistaan. Toisinaan on ollut haastaviakin tilanteita, mutta muiden kannustuksella olen saanut uskoa itseeni ja oppinut uusia asioita todella paljon. Ja tässä sitä nyt ollaan. Matkalla kohti uutta ammattia lähihoitajaksi. Ilman hoiva-akatemiaa en ehkä olisi juuri tässä.
Siru
P.S. Työtön, hae mukaan Virtaa, voimaa ja hyvää mieltä -kurssille.