Viittä vaille lähihoitaja

26.10.2018
hoitaja auttaa sängyssä makaavaa potilasta

Tapahtumat lähtivät liikkeelle kun jäin työttömäksi keväällä 2016. Heti päätin että nyt olisi aika vaihtaa alaa, myyntihommat saivat jäädä. Jo pitkään haaveissa ollut lähihoitajan ammatti olisi nyt mahdollista opiskella.

Syksyllä 2016 te-toimiston suosituksesta tulin työkokeiluun Ilolansaloon. Ikinä en unohda ensimmäistä päivääni Ilolansalossa, melkein heti menin muiden mukaan ravintolasaliin auttamaan. Suu auki seisoin seinän vieressä ja ihmettelin että mitä minun oikein pitää tehdä. Katselin kun työkaverit kantoivat tarjottimia asukkaille ja mietin miten ihmeessä he voivat muistaa nimeltä kaikki nämä ihmiset, missä he haluavat istua ja miten kahvinsa juoda. Nyt se asia jopa hymyilyttää, kun ravintolasalissa pystyn puhuttelemaan kaikkia nimellä ja tarjoilemaan heille kahvin kysymättä mitä joukkoon laitetaan (joskus kuitenkin on hyvä asia varmistaa ??).

Työkokeilun ansiosta pääsin testaamaan onko lähihoitajantyö oikeasti sitä mitä minä haluan tehdä loppuelämäni ja sitähän se todellakin on. Todella nopeasti olinki jo kysymässä, että olisiko mahdollista Ilolansalossa opiskella oppisopimuksella lähihoitajaksi. Muutaman päivän jännittämisen jälkeen tuli tieto, että minulle annetaan tämä mahdollisuus, olin niin onnellinen kuin ihminen olla voi. 
Opiskelu työnohella on ollut, mitä parhain tapa oppia. En ole mikään innokas kirjojen lukija, opin parhaiten tekemällä. Siinä kohtaa kun koulussa käytiin teoriassa asioita läpi, niin itse olin jo päässyt työelämässä niitä kokeilemaan. Vuodevaatteiden vaihdosta koulussa sain vapautuksen, kun opettaja oli sitä mieltä, että niitä olen saanut jo niin paljon vaihtaa.

Aina ei opiskelu työnohella ole ollut ruusuilla tanssimista. Koulua useampi päivä viikossa, työt päälle ja monta koulutehtävää jonossa odottamassa tekemistä. Täytyy tunnustaa ettei niinä aikoina tullut paljoa kotitöitä tehtyä. Siltikin tämä on ollut parasta aikaa elämässäni, olen saanut oppia niin paljon uutta. Kaikki Ilolansalossa ovat auttaneet minua, aina olen voinut kysyä neuvo ja saanu vastauksia. 
Nyt melkein kaksi vuotta myöhemmin olen viittä vaille lähihoitaja, enää loppurutistus, sitten on todistus kädessä ja uusi ura edessä.

Tässä kohtaa ISO KIITOS KAIKILLE, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Jenni, viittä vaille lähihoitaja