Minä sivarina

10.11.2017
Nainen kaataa mehua lasiin

Aloitin siviilipalveluksen maaliskuun alussa ja nyt, kun tätä kirjoitan, olisi vielä 93 päivää palvelusta jäljellä. On se aika mennyt kyllä nopeasti. 

Ensimmäiset päiväthän ovat aina paikasta riippumatta suhteellisen hankalia kun uutta asiaa tulee paljon ja ei oikein tiedä mitä tekisi ja minne menisi. Päivät tuntui pitkiltä ja tuntui ettei millään tahdo oppia. Kaikki tuntui vieraalta kun muut tunsivat jo asukkaat ja tiesivät monet nimeltä mutta minä en vielä tiennyt ketään. Eli toisin sanoen aika hukassa tuntui olevan ekat pari viikkoa. Ensimmäinen jonka nimeltä opin muistamaan oli tietenkin minua kouluttanut sivari. Pikkuhiljaa aloin sitten oppia paikkoja ja mitä aamulla tullessaan ensin tehdään kun hommiin tullaan ja mitä viimeisenä tehdään kun päivä loppuu. Sitten minua kouluttanut sivari piti lomapäivän. Yllättäen pitikin osata tehdä kaikki itse yhden päivän ajan. Olihan se hieman haastavaa mutta selvisin siitä.

Noin kuukauden kun olin ollut niin alkoi aika hyvin jo muistamaan hommat ja vaikka jäin yksin päiväksi niin ei se enää niin paha paikka ollut. Pian alkoi muistamaan jo muutamien asukkaiden nimiä ja tutustumaan osaan. Sitten tulikin jo minua opettaneen sivarin viimeinen päivä ja minun piti tehdä kaikki itse. Siitä suoriutui mutta oli päiviä jolloin oli kiire kun ei ollutkaan kahta miestä hoitamassa töitä ja hommat kasaantui päällekkäin. Muutaman viikon kiireellä töitä tehtyäni päätin alkaa hieman soveltaa niiden ajoitusta. Muutos helpottikin päiviä paljon. Ei ollut enää päällekkäin meneviä hommia eikä tarvinnut miettiä koska ehtii tehdä jonkun äkillisesti tulevan homman. Kaikkihan vie aikansa ennen kuin tottuu ja kaikki tekee asiat omalla tavallaan ja löytää itselleen helpoimman tavan tehdä asiat. Nykyisin päivät menee nopeasti ja ymmärrän myös mitä ne opettajat sillä koulutusjaksolla sanoivat kun kertoivat että aika menee nopeasti. He sanoivat myös että muistakaa käyttää niitä lomapäiviä ettei niitä ole paljon käyttämättä kun palvelus on lopussa. Nyt kun minulla on enää tuo 93 päivää niin huomaa että ei niitä viikkoja hirveästi enää ole ja vasta muutama lomapäivä on tullut pidettyä.

Ihmiset tykkäävät soittaa suutaan kun kertoo että käy sivaria. Monet kysyykin että ”onko kiva tehdä palkatonta p…. duunia” Siihen kun sanon että itseasiassa on kiva tehdä täällä hommia kun on hyvä työporukka ja mukavat asukkaat niin mikä ettei. Tietenkin se on totta että eihän sivarina palkkaa saa vaan peruspäivärahan mutta sillä on pian vuosi pärjätty. Sivarina on päässyt kokemaan työpaikan mihin ei välttämättä olisi koskaan aikaisemmin kuvitellutkaan menevänsä. Että mukavaa on ollut ja varmasti tulee vielä loppuajankin olemaan.

Jone Ollan