Käyn uudelleen eiliseen, eli tettiläisenä palvelukodeissamme

17.11.2017
Hoitaja syöttää vanhusta

Sain kunnian käydä tutustumassa Palvelukotiemme arkeen kahden aamupäivän ajan. Palvelukodeissamme asuu pääasiassa muistisairauksia sairastavia asukkaita.

Ennen ensimmäistä ns. aamuvuoroani minua mietitytti moni asia varmastikin yhtä paljon kuin uusia työntekijöitä tai opiskelijoita meille harjoitteluun ja työhön tullessaan.  Sillä siitä, kun olen oikein tehnyt hoitotyötä, on jo kulunut jokunen tovi. Olen aloittanut urani täällä Salva ry:ssä silloisessa ryhmäkodissa palveluvastaavana ja tällöin päivääni kuului myös hoitoon osallistuminen. Tällä hetkellä teen kuitenkin enemmän työtä tietokoneen äärellä kuin itse ”kentällä”. Näin ollen osa palvelukotiemme  asukkaista oli minulle vieraita ja osa työkavereistakin vähemmän tuttuja. Tällainen oli siis lähtötilanne.

Aamu alkoi molempina päivinä normaaliin tapaan asiakkaiden aamutoimilla ja aamiaiseen valmistautumisella. Oli kiva huomata, että hoitajamme huomioivat asukkaitamme yksilöinä. Joku sai nukkua pidempään kun oli yöllä valvonut, joku toinen sai aamiaisen vuoteeseen kun ei vielä jaksanut nousta.  Aamiaiselle voi myös  tulla aamutakki/yövaatteet päällään niin kuin oli aina ennenkin ollut tapana. Hoitajien aamu tuntui toisaalta olevan aika pitkälle kellonaikaan sidottu. Työt tehtiin kuitenkin rauhallisen oloisesti ja asiakkaan kanssa mukavia jutustellen. 

Meikäläiseltä tuntui työ sujuvan hieman hitaammin kuin muilta. Mistäköhän johtui? Harjoittelun vai taidon puutteesta? Yhden vastauksen ainakin itse oivalsin: muistisairaiden kanssa tutut hoitajat ovat hoidon ja huolenpidon ykkösasia. Osa asukkaista suhtautui hyvinkin epäilevästi uuteen utelevaan hoitajaan. No, kaikki tarpeelliset tehtävät saatiin kuitenkin tehtyä ja jostain muistini syvistä syövereistä löytyi niitä hoitajan taitojakin. Rasvaa kuiviin jalkoihin, parranajoa, tukisukkia jalkoihin, ulkovaateita ulkoilemaan meneville, vessa-avustuksia, syöttämisiä, kirjaamista ym. ym.

Aamupäivä kului nopeasti ja mielekkäästi. Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen jäi vielä hetki asukkaiden kanssa yhdessäoloon. Ensimmäisenä päivänä käytimme sen kuuntelemalla vanhoja iskelmiä sekä muistelemalla entisajan suuria laulajia kuten Annikki Tähteä ja Olavi Virtaa.  Toisena päivänä kokoontui Ailin runo- ja monitoimipiiri. Tähän osallistuivat kaikki halukkaat ja osa lähti ulkoilemaan hienon syksyisen ilman houkuttelemana. Palaute tekemästäni työstä tuli asukkaan suusta nopeasti heti tehtävän jälkeen. Ehkä paras palaute oli asukkaan lausahdus: ”Aika Lyyti olet” ja ”Kyllä sinusta vielä hoitaja saadaan”.

Päivät hoitotyössä antoivat paljon kosketusta hoitajan työhön. Tästä on hyvä jatkaa omaa aherrusta koneen ääressä ja kehittää toimintaamme. Kiitos palvelukotien henkilökunnalle hyvistä neuvoista ja opastuksesta.

Taina Vilén, Palvelupäällikkö