Salossa on laskujeni mukaan kaupungin lisäksi kahdeksan yksityistä palvelutuottajaa. Yksiköitä on vieläkin enemmän. Erilaisia vanhuksille tarkoitettuja asuntoja tai asumispaikkoja on lähes 600.  On vuokra-asuntoja, tavallisia palveluasuntoja, tehostettuja palveluasuntoja niistä on n. 250.  Jokainen yksikkö on aikanaan perustettu yhteistyössä Salon kaupungin kanssa. Yksityiset kun tarvitsevat myönteisiä lausuntoja lupien, rahoituksen tai rakentamisen onnistumiseksi. 

Vajaan kuukauden kuluttua, syyskuun neljäntenä päivänä Salon torilla, sillä Suomen parhaalla, järjestetään taas Seniorimessut. Messut ovat jo viidettä kertaa ja torikin on vakiintunut tapahtumapaikaksemme. Tänä vuonna teemana on varaudu vanhuuteen ja kaiken muun ohjelman lisäksi lavalla nähdään itse Mikko Alatalo.

Ilolansalo ei näytä sammaloituvan kuten ei vierivät kivetkään. Aloitin 15 vuotta sitten palveluavustajana Ilolansalossa, keittiössä, joka oli pieni mutta tehokas. Ruoka ostettiin Salon keskuskeittiöltä ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Asuin silloin vielä Turussa ja vahvasti alkoi näyttämään siltä että olen paluumuuttaja ja työ kuljettaa minut takaisin Saloon. 

Tuulan päivänä Tuulan työparina … mulla oli erilainen työpäivä. Olin luvannut tulla tet-päivän viettoon Salvan siivoukseen, puhdistuspalveluihin. Työpäivä oli yksi kevään kuumimmista ja työvaatetus sen mukainen, kuten kuvasta näkee.  Työpäivä alkoi Ilolansalossa yleisten tilojen siistimisellä; lattialta pölyt pois ja ilmoitustaulut ajan tasalle. Wc:n kunto tarkastettiin ja pytty pestiin, samoin lavuaari ja erityisesti hana.  Huomasin jo heti kättelyssä, että siivousvälineiden käyttämisessä on omat niksinsä.

Olin jäämässä eläkkeelle Salon Seudun Sanomien päätoimittajan toimesta, kun työhuoneeseeni tunkeutuivat, ei nyt ihan viekkaudella eikä vääryydellä, vaan tositarkoituksella Salvan toiminnanjohtaja Anne Juntti ja silloisen johtokunnan puheenjohtaja Reijo Lindqvist.

He olivat etsimässä Salvalle puheenjohtajaa.  Uutta puheenjohtaja tarvittiin, sillä Reijo oli jäämässä tehtävästä eläkkeelle. Anne ja Reijo olivat varmasti epätoivossaan tarttumassa viimeiseen oljenkorteen, kun kysyivät josko ryhtyisin Salvan puheenjohtajaksi.  

Viimeaikaisessa lehtikirjoittelussa on puhuttu siitä, miten ikäihmisten – vanhusten – saattaminen elontiensä päähän tulisi mahdollisimman halvaksi laadusta viis veisaten.  Perheen kohde, ikääntyvä henkilö, tuntee siinä itsensä oudon hölmöksi, varsinkin jos ei ole täysin dementoitunut.  Raha on ymmärrettävästi tärkeä asia, mutta laadun huomioiminen ei välttämättä merkitse pelkästään lisää kuluja. Voi olla jopa päinvastoin.

Salvan emojärjestö Valli ry on halunnut nostaa isovanhemmuuden näkyviin ja korostanut sukupolvien välistä yhteisymmärrystä jo vuosikymmeniä. Tämän vuoden isovanhemmaksi valittiin Kirsi Kunnas. Valinta oli hieno! Kirsin runoissa on sanomaa kaikenikäisille. Vai mitä;

Kun Salon Telttapoikien kuorma-auto keskiviikon aamuauringossa kaarsi Suomen parhaalle torille, mieleeni palasi väkisin Annen (Juntin) edellisiltapäivänä esittämä kysymys; onkohan tästä tullut hieman liian iso tilaisuus meille? Meidän, eli Salva ry:n, käsistä torilla oli runsaat 50 salolaista näytteilleasettajaa, ravintola, esiintyjiä, muotinäytöksiä, eri alojen ammattilaisia puhumassa sekä kaikkein tärkeintä, arviolta 1500 messukävijää tutustumassa tarjontaan ja tapaamassa ystäviään.

I have a dream…. minullakin oli unelma, joka on toteutunut. Kehdeksantoista vuotta sitten perustettu Salva-niminen yhdistys on tehnyt suuria tekoja. Sain olla laittamassa sitä alulle. Vaatimattomasta alusta on kehittynyt Salon mittakaavassa merkittävä toimija; työnantaja ja palveluntuottaja – sekä lähimmäisvastuun kantaja.

Tavoitteena oli rakentaa palvelutalo, jossa voi elää koko elämänsä. Palvelukeskus Ilolansalo Aatoskoteineen valmistui jouluksi 2002, Ainokoti juhannukseksi 2010 ja Ilolansalo II kesäksi 2011. Pikkuhiljaa kaikki asunnot saivat asukkaansa.