Ammattina sankari, ainakin melkein

16.11.2018
naiset istuvat pöydän ympärillä ja juovat kahvia

Sain siis kunnian kertoa työstäni laitoshuoltajana ja mietin pääni puhki kuinka sen tekisin. Pohdin erilaisia lähestymistapoja ja aika pian huomasin ettei niistä toimi mikään. Eli on varmaan paras, että kerron yhdestä normityöpäivästäni johon mahtui verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös paljon naurua.

Aamuni alkoi, kuten aina arkipäivisin, ennen kuutta. Matkalla keittiöön potkaisin varpaani lipaston kulmaan. Siitä siis fraasin veri ja kyynel osuus. Selvisin kuitenkin suht ehjänä töihin ja työvaatteet vaihdettuani tutkin tabletilta päivän ohjelman. Lastasin siivousvaunuun tarvikkeet aamun sisäkierrosta varten ja varastin myös ns. matkakassin Perniön siivouskohteita ajatellen. Aamukierros tehty ja nyt pikaisesti aamupalalle, jonka työnantaja tarjoaa. Kiitos siitä.

Saavuttuani Perniöön saan ensimmäiseksi halauksen ja se on ihanan tuttu tapa tässä paikassa. Teen tähän kotiin ns. normi viikkosiivouksen johon sisältyy pölyjen pyyhintä, imurointi, moppaus sekä tietysti wc:n pesu. Jos aikaa jää, olen tenyt myös jotain extraa kuten tavaroiden järjestelyä. Kun työ on tehty ja olen valmiina jatkamaan, saan vielä halauksen ja pyynnön, että "tulethan taas ensi viikolla."

Ajelen Saloon ja siivoan vielä pari kotia, joissa vien matot pihalle ja valutan muutaman hikipisaran lämpimän päivän edesauttamana. Lopulta kierros on tehty ja palaan lähtöpisteeseeni eli siivouskeskukseen. Tavaroita purkaessani jutellaan kollegoiden kanssa ja kerromme päivän tapahtumista. Meidän työporukassa on hyvä yhteishenki ja usein, siis todella usein työpäivä päättyy kunnon naurun remakkaan.

Tähän työpaikkaan on kiva tulla =)

Tuula, laitoshuoltaja

Asiasanat