Kyl määki Poris - vaikuttamista ja verkostoitumista

02.08.2019
Ihmiset keskustelevat SuomiAreenan lavalla

Porissa syntyneenä ja synnyttäneenä tunnen luontaista rakkautta porilaiseen elämänmenoon. Kesällä heinäkuussa se näkyy parhaiten. Tänäkin vuonna siirryin työstä lomalle SuomiAreenan ja Pori Jazzin siivittämänä. Kuuntelin monia keskusteluja, mm. vapaaehtoisuudesta, miten heitä saadaan ja miten heistä huolehditaan. Yksinkertaisin konsti on pyytää tulemaan vapaaehtoiseksi, kertoi tutkija. Kääntäen, syy miksi joku ei toimi vapaaehtoisena on se, että kukaan ei ole pyytänyt -vielä! Jatkossa katsonkin erityisen tarkkaan ympärilleni ja kutsun mukaan. Salvalla on vapaaehtoistehtäviä kaikille! 

Porissa kukoistaa heinäkuussa demokratia, jonottaa voit vaikka presidentin kanssa jazzkonserttiin hellehatut päässä. Jonossa on hyvä vaihtaa ajatuksia vanhustenhuollon kysymyksistä. Onko helppo saada henkilökuntaa -kysymykseen vastasin, että hoitajia on toisinaan vaikea löytää. Presidentti kertoi kuulleensa, että jossain työpaikalla houkutellaan työnantajan tarjoamalla maksuttomalla aamiaisella. Kerroin tietävänä ainakin yhden paikan joka tekee näin.

Vaikuttaakin voi, ainakin yrittää. Porilainen ministeri Krista Kiuru urakoi monessa keskustelussa. Kerroin hänelle käytännön henkilöstöhaasteista.  Mitoituksen nostamiseen on hankala päästä, mikäli koulutettua ja motivoitunutta henkilökuntaa ei ole saatavilla tarpeeksi. Saman asian kerroin Supernainen Silja Paavolalle. Molempien kanssa otettiin selfiet ja tietenkin kutsuin heidät meille tutustumaan yksityiseen järjestöpohjaiseen hoitoyksikköön.

Porissa on viikon ajan helppo kokea monenlaista ja tavata ketä vaan. Kävinpä Alatalon Mikkoakin moikkaamassa ja toivottamassa tervetulleeksi Saloon. Hän keskusteli piispan kanssa kirkossa siitä, voiko kitaralla parantaa maailmaa. Vihapuheesta oli tärkeä keskustelu. Päivi Nerg kertoi yrittäneensä ymmärtää vihapuheella lähestyneitä ja oli kiitollinenkin palautteesta. Poliitikkojen Vain elämää -sessio oli liikuttava. Kaikki arvostivat toisiaan ja olivat hyviä työkavereita, vaikka mielipiteet ja puheet olivat hyvinkin kaukana toisistaan.

Entäs itse jazz? No sitäkin oli riittämiin muun musiikin lomassa. Hienoimpia hetkiä oli mielestäni Matti Mikkolan Saimaa-orkesterin versio Myrskyluodon Maijasta. Huippua, kuten oli Salon Teatterinkin Maija.

Mukavaa kesää jokaiselle. Hankitaan elämyksiä!

Anne, Salvan toiminnanjohtaja
anne.juntti@salva.fi