Palvelukeskuksen parvekekonsertti

25.05.2020
Nainen soittaa haitaria pihalla

Epäonnenpäivä, perjantai 13. maaliskuuta mullisti oman työkevääni totaalisesti! Teen opetustyötä Salon seudulla riskiryhmäläisten kanssa useissa eri työympäristöissä ja kuulun itsekin riskiryhmään. Koronavirus iski vasten kasvoja oikein urakalla! 

Sateli pelkkiä kieltoja mennä opettamaan eri paikkoihin. Kansalaisopistojen kevätkaudet päättyivät kuin seinään ja myös kotiopetus yksityisoppilaiden kanssa lakkautui, koska en voinut olla varma, että se olisi itselleni tai oppilaillenikaan täysin turvallista. Etäopetus ei kohdallani ollut mahdollista erinäisistä syistä. Alkoi totaalityöttömyys. No, olipahan kerrankin aikaa järjestellä nuotistoja, työmateriaaleja, soittimia, opetustiloja yms.  Toimettomana en ole ollut, mutta päivät ovat olleet todella erilaisia, kuin normaalissa arjessa ja työntouhussa. 

Aikaa kului reilu kuukausi, kunnes sain sähköpostitse ja viestein yhteydenottoja. “Voisitko Anna ajatella, että tulisit meille Vappuviikolla pitämään parvekekonsertteja hoitolaitoksiin?” Kohderyhmänä vanhusten palvelutalot. Sähköposteja vaihdettiin. Oi, mikä mahtava idea! Palaveri, paikkojen katsominen, äänentoiston suunnittelu, ohjelmiston suunnittelu ja täsmäsään seuranta. Näin kului parvekekonsertteja edeltävät päivät! 

Kaksi ensimmäistä parvekekonserttia jouduimme siirtämään viikolla kylmän sään ja vesisateen vuoksi, mutta ensimmäinen parvekekonsertti järjestettiin Salossa Palvelukeskus Ilolansalon sisäpihalla keskiviikkona 29.4.2020. Ilma oli hyinen! 3ーC, mutta sentään plussaa, eikä pakkasta! Tuulenpuuskat ja pyykkipojat nuottitelineellä kävivät kiivasta taistelua koko konsertin ajan. Pukeuduin kuin olisin lähtenyt retkeilemään napajäätikölle. Kerrasto, välivaatekerta, talvitakki, pipo, kynsikkäät... 

Nainen pipo päässä soittaa haitaria

Reilu puolentunnin setti ulkona hyisessä kelissä sai sormet täysin tunnottomiksi. Taivaalta sateli lumihiutaleita, mutta välillä pilkahteli sentään aurinkokin.  Palvelukeskuksen pihalle oli kertynyt n. 35 asukasta omaisineen, turvavälit huomioiden. Estraadiltani saattoi nähdä myös, että asuntojen parvekkeille oli kertynyt jonkin verran väkeä. Osa konserttiyleisöstä kuunteli sisällä lämpimässä omissa asunnoissaan, tuuletusikkunan ollessa raollaan ja keväisten sävelten tulviessa sisälle. 

Ohjelmiston olin koonnut keväisistä, monipuolisista kappaleista. Vanhoista koululauluista, vanhoista ja uudemmista iskelmistä, kansanlauluista, lainasävelistä, reippaammista ja rauhallisemmista tutuista kappaleista. Yhteislauluina lauloimme Anttilan keväthuumauksen, Karjalan kunnailla, Murheisna miesnä ja Satumaan. Laulujen sanat ilmoitin järjestäjille etukäteen. Ne kopioitiin asukkaille postilaatikoihin ja jokainen sai osallistua laulamalla myös itse konserttiin. Kylmällä säällä ulkona olijat kuuntelemisen lisäksi tanssahtivat , heiluttelivat käsiään ja jalkojaan ja keksivät itse koreografioita eri kappaleisiin. Tunnelma oli leppoisa ja aplodit raikuivat pihapiirissä kunkin kappaleen jälkeen. 

Minulle tuli todella hyvä mieli, koska jaettu ilo kasvoi silminnähden moninkertaiseksi! Tällaisille keikoille on näinä vaikeina aikoina tarvetta ja onneksi kalenteri alkaa pikkuhiljaa täyttyä vastaavista tilauksista. Konserttiyleisö oli tyytyväinen ja järjestäjiltä on tullut paljon positiivista palautetta! Itselle tällä keikalla oli niin suuri henkinen merkitys, että kyyneleet vierähtivät poskille, koska pääsin pitkästä aikaa edes hetkeksi oikeisiin töihin!

Anna Schukov, musiikkipedagogi YAMK, Salo

Tämä kirjoitus on alkujaan julkaistu Suomen Harmonikkaliiton jäsenlehdessä