Viimeinen viikkoni Ilolansalossa alkoi joka maanantain mölkky kilpailulla asukkaiden ja toisen kesäkoululaisen Riston kanssa. Iltapäivällä järjestelin häkkivarastoa Päivin kanssa ja siinä aika kului erittäin nopeasti. 

Tiistaina olin aamulla seuraamassa keittiössä, kun Johanna valmisti päivän sämpylöitä ja keittoa. Loppupäivän olin Jonnan mukana kotihoidossa ja sain lisää tietoa millaista on työskennellä kotihoidossa ja mitä se on. Oli mukavaa olla seuraamassa Jonnan päivää ja huomata miten tärkeää hoitajien työ on. 

Maanantaini alkoi viikkopalaverilla, jossa käytiin läpi, mitä tämä viikko sisältää ja mitä tapahtumia tällä viikolla on. Palaverissa oli kiva olla mukana kuuntelemassa muiden mielipiteitä ja ehdotuksia. Päivällä olin mukana pelailemassa mölkkyä toisen kesäkoululaisen Riston ja asiakkaiden kanssa ja se oli mielestäni kivaa, eikä pieni vesisade lannistanut menoa. Iltapäivällä osallistuin hyvien uutisten keskustelukerhoon, jossa kerrottiin vain hyviä uutisia ja kaikilla oli positiivinen fiilis, siitä jäi oikein mukava mieli, kun puhuttiin kivoista jutuista, kuten kesästä.

”Työhyvinvointi on kokonaisuus, jonka muodostavat työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus ja hyvinvointi. Työhyvinvointia lisäävät muun muassa hyvä ja motivoiva johtaminen sekä työyhteisön ilmapiiri ja työntekijöiden ammattitaito. Työhyvinvointi vaikuttaa muun muassa työssä jaksamiseen. Hyvinvoinnin kasvaessa työn tuottavuus ja työhön sitoutuminen kasvaa ja sairauspoissaolojen määrä laskee.”
– Sosiaali-ja terveysministeriö –

Muistan hyvin, kun vuonna 2003 menin Aatoskotiin ensimmäiseen työvuorooni. Jännitti aivan kamalasti. Minut otettiin kuitenkin todella lämpimästi vastaan. Kuukauden sijaisuus muuttui kuudentoista vuoden työrupeamaksi. Olen saanut melkein koko ajan työskennellä Aatoskodissa, joka on muistisairaiden ryhmäkoti. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Työ on monipuolista, haastavaa ja erittäin palkitsevaa. Olen viihtynyt hyvin. Kuuteentoista vuoteen mahtuu paljon. Iloa ja surua, naurua ja itkua.

Minja tässä, 18-vuotias lukiolainen, joka oli Ravintola Ilolansalossa kesätöissä 2.7. – 27.7. Pitkään jatkuneet helteet ovat pehmentäneet aivojani sen verran, että työjakson aikana tapahtuneiden asioiden palauttaminen mieleen juuri nyt on hankalaa. Muistan kuitenkin tätä tekstiä kirjoittaessani joitain mieleen jääneitä hetkiä.

Kuten sen, kun pääsin leipomaan isossa keittiössä ensimmäistä kertaa ja jouduin ensimmäistä kertaa käyttämään sieltä löytyviä uusia laitteita. Olin suoraan sanottuna aivan hukassa ja hämmentynyt, mutta onneksi mahtavat työkaverini neuvoivat minua hyvin.

I have a dream…. minullakin oli unelma, joka on toteutunut. Kehdeksantoista vuotta sitten perustettu Salva-niminen yhdistys on tehnyt suuria tekoja. Sain olla laittamassa sitä alulle. Vaatimattomasta alusta on kehittynyt Salon mittakaavassa merkittävä toimija; työnantaja ja palveluntuottaja – sekä lähimmäisvastuun kantaja.

Tavoitteena oli rakentaa palvelutalo, jossa voi elää koko elämänsä. Palvelukeskus Ilolansalo Aatoskoteineen valmistui jouluksi 2002, Ainokoti juhannukseksi 2010 ja Ilolansalo II kesäksi 2011. Pikkuhiljaa kaikki asunnot saivat asukkaansa.  

I have a dream…. minullakin oli unelma, joka on toteutunut. Kehdeksantoista vuotta sitten perustettu Salva-niminen yhdistys on tehnyt suuria tekoja. Sain olla laittamassa sitä alulle. Vaatimattomasta alusta on kehittynyt Salon mittakaavassa merkittävä toimija; työnantaja ja palveluntuottaja – sekä lähimmäisvastuun kantaja.

Tavoitteena oli rakentaa palvelutalo, jossa voi elää koko elämänsä. Palvelukeskus Ilolansalo Aatoskoteineen valmistui jouluksi 2002, Ainokoti juhannukseksi 2010 ja Ilolansalo II kesäksi 2011. Pikkuhiljaa kaikki asunnot saivat asukkaansa.